tiistai 28. toukokuuta 2019

Onnen ja Runsauden Joogaa



"Maapallo laulaa vihreää ja kultaista laulua
huimaaviin taivaisiin
ja taivas säteilee takaisin valaisevan vastauksensa,
joka kultaa kaiken elämän auringonpaisteen loistolla.

Kukaan ei voi laskea vesipisaroita meressä
ja Jumalan ruohonkorret nurmikolla ovat lukemattomat.

Todellisuus on yltäkylläinen, suunnatoman suuri ja ääretön,
se on rajattoman Luojan päättymätöntä antamista.
Puutetta ei ole. Niukkuus on valhe."

-Siri Kirpal Kaur Khalsa-

Kevät on elämän puhkeamista runsauden kukkaan. Luonto ympärillämme suorastaan tursuaa elämän voimaa, vihreyttä ja vaurautta. Tähän aikaan vuodesta, kesän kynnyksellä, sitä muistaa miten rikasta elämä todella on, ja miten ihmeellinen on sen luomisvoima!! Kaikkialla on kaunista, vehreää ja elävää.

Joogisesta näkökulmasta runsaus on mielen, kehon ja sielun välistä tasapainoa. Se on kykyä luottaa Universumin kannatteluun kaikessa. Se on Korkeimman jalkoihin antautumista
Runsaus on omien, ja toisten, tarpeiden tunnistamista ja täyttymystä. Se on rahan ja tavaroiden vapaata virtaa, takertumattomuutta. 

Runsautta on tunnustaa oma arvonsa, ja osoittaa itsensä arvostamista. Antaa tunteiden virrata läpi, elää omasta voimastaan ja voimistaa toisia. 

Runsaudessa elävä ihminen on avokätinen, avosydäminen ja luottavainen. Hän on intuitiivinen ja luova. Runsaus on tila, jossa rukouksiisi vastataan, se on inspiroivaa ja kohottavaa

Runsaus koskettaa sydäntämme ja sieluamme. Se puhuttelee meitä tavalla, jota et voi olla noteeraamatta. Runsaudessa elävä ihminen täyttää elämänkohtalonsa. Hänellä on kaikki, mitä elämäntehtävän täyttämiseen tarvitaan, ja hän tietää sen.


Yogi Bhajan sanoo: ”Runsaudella elävällä ihmisellä on tietyt ominaisuudet. Tälle ihmiselle rikkaus ei sinänsä ole peruspäämäärä. Rikkaus tulee silti. Runsaudessa elävä ihminen ei kerää rikkautta, vaan rikkauksien rikkautta. Runsaudessa elävä ihminen luo ja toteuttaa itseään olosuhteista riippumatta. He toimivat häiriintymättömässä tasapainossa kaikkien paineiden ja vajavuuksien läpi. Tällaiset henkilöt eivät käy vaihtokauppaa luoteensa tai identiteettinsä arvomaailmalla saadakseen hetkellistä etua. He muistavat aina äärettömyyden läsnäolon ja mahdollisuudet jokaisessa henkilössä. He vaalivat kestävyyttä, omistautumista ja tietoisuutta. Sellaiselle henkilölle runsaus on yhtä luonnollista kuin hengittäminen, yhtä rajatonta kuin mieli, ja yhtä välitöntä kuin tämä hetki.”


Näissä runsauden ja onnen harjoituksissa kuljemme koko kesänajan kundaliinijoogatunnit Joogakoulu Sanmayassa tiistaisin klo 16.30-18. Tunnit ovat kaikille avoimia ja voit tulla mukaan milloin vain. Ilmoittautumista tai ennakkotaitoja ei tarvita. Mukaan vesipullo ja avoin mieli.

RUNSAUS ON MEIDÄN JOKAISEN OIKEUS.

💝Mia 

Käyttämäni lähde ja lisää runsauden joogasta voit lukea kirjasta Onnen ja Runsauden Joogaa (Siri Kirpal Kaur Khalsa)

lauantai 4. toukokuuta 2019

Mitä hyötyä on harjoittaa säännöllisesti joogaa?


(KUNDALIINI)JOOGAN JA MEDITAATION HYÖTYJÄ

Olen harjoittanut joogaa säännöllisesti vuodesta 2006. Ensimmäiset kahdeksan vuotta opiskelin budhahalaiseen perinteeseen pohjautuvaa hathajoogaa. Opin paljon itsestäni ja mielen tasapainosta. Löysin yhteyden hengitykseeni ja opin päästämään irti mielessä pyörivistä ajatuksista. Opin ottamaan rennommin ja arvostamaan fyysistä kehoani.

Edelliset viisi vuotta olen aktiivisesti harjoittanut kundaliinijoogaa. Kundaliinijooga on antanut minulle avaimet sukeltaa entistä syvemmälle itseeni ja läpi kaikkien niiden rakenteiden, jotka ovat syntyneet minussa elämäni aikana ja joiden kautta olen vuorovaikutuksessa toisiin ja maailmaan. En edes tiennyt, että minussa on sellaisia tasoja.

Tässä kirjoituksessa kerron Guru Rattanan teksteihin pohjautuen kundaliinijoogan ja meditaation keskeisistä hyödyistä. Mielestäni Guru Rattanan ajatukset soveltuvat myös hathajoogaan vaikka oma kokemukseni on, että kundaliinijooga on ehdottomasti lyhin tie Itsesi luokse. 

Kundaliinijooga on voimakas, tieteellisesti testattuun teknologiaan perustuva, tuhansia vuosia käytössä ollut menetelmä, joka lisää elämän energiaa ja tietoisuutta sekä parantaa luovuuttamme ja tuotteliaisuuttamme!

Säännöllisen (kundaliini)joogan harjoittamisen hyötyjä ovat:

Ongelman ratkaisukyky: Selviämme aiempaa helpommin ja tehokkaammin elämän tuomista haasteista. Opimme muuttamaan tarkastelukulmaamme laajemmaksi ja voimauttaa itseämme siirtymällä uhriudesta aktiivisiksi oman elämämme ja todellisuutemme luojiksi.

Puhdistuminen: Jooga ja meditaatio puhdistavat voimakkaasti fyysistä ja energeettistä kehoamme. Negatiiviset mallit, uskomukset ja emotionaalinen kuorma puhdistuvat ja tulemme kyvykkäiksi hankkimaan hyödyllisiä tapoja ja vahvistamaan omaa tahtoamme.

Mahdollisuudet ja arvojen mukainen elämä: Kyky luoda todellisuuteen sielumme perimmäinen tarkoitus tässä elämässä alkaa tapahtua itsellään. Siirrymme ottamisesta vastaanottamiseen. Meidän ei enää tarvitse manipuloida tai taistella sen eteen mitä haluamme. Mahdollisuudet tulevat vastaamme.

Kontrolli vs. Luottamus: Oman elämämme hallinta paranee, jolloin meidän ei enää tarvitse kontrolloida ympäristöämme. Luottamus elämään ja sen virtaan lisääntyy. Voimme päästä irti ja opetella antamaan olla.

Jumalallinen asenne: Mielen erillisyyden ja kaksijakoisuuden ylittäminen luo uudenlaisen asenteen elämäämme suhteessa itseemme ja toisiin. Olemme hyväksyvämpiä, kiitollisempia, luottavaisempia, takertumattomampia ja anteeksiantavampia. Odotukset ja tuominta toisia kohtaan vähenee. Voimme rentoutua ja nauttia elämästä.

Ominaisuudet: Mielen selkeys lisääntyy ja kirkastuu. On helpompaa toimia tietoisesti, suorittaa tehtävät loppuun, olla reilu ja totuudenmukainen sekä ystävällinen ja rehellinen.

Parantaminen: Jokaisessa meissä oleva parantava voima lisääntyy. Läsnäolomme, kosketuksemme, sanamme ja hymymme tulevat parantaviksi.

Terveys: Keho vahvistuu ja joustavuus lisääntyy. Hermosto vahvistuu. Vastustuskykymme paranee ja voimme nauttia terveydestä ja energisyydestä.

Läsnäolo: Elektromagneettinen kenttämme (aura) vahvistuu ja tulemme vahvemmiksi, terveemmiksi, kirkkaammiksi ja loistavimmiksi ihmisolennoiksi.

Selkeys: Meditaatio tuo selkeyden ja intuition. Tiedämme mikä on oikein, eikä plussien ja miinusten laskelmointi tilanteissa enää ole tarpeen.

Suojaus: Intuitio suojaa meitä vaaroilta emmekä vedä enää puoleemme negatiivisia voimia. Joskus Universumi muuttaa äkisti suunnitelmamme vain suojataksemme meitä vaaralta!

Rukouksen voima: Neutraalius, nöyryys ja hartaus puhdistavat kanaviamme, jotta rukouksemme tulevat kuulluiksi ja vastatuiksi.

Ilo: Elämä tulee rennoksi ja hauskaksi. Meistä tulee iloisia ja tyytyväisiä ilman ulkoista syytä.

Tietoisuus: Meditaation avulla yhteytemme itseemme ja jumalallisuuteen syvenee. Se heijastuu myös suhteeseemme toisten ihmisten kanssa.

Yhteys Universumiin: Kehon, mielen, tunteiden ja hengen yhteys avaa yhteytemme Universumiin. Universaali tietoisuus tavoittaa mielemme.

Hyvyys ja rauha: Mitä enemmän kohotamme tietoisuuttamme ja oman sisimpämme laatua, sitä positiivisemmin vaikutamme ympäristöömme ja maailman ympärillämme. Sisäinen rauha auttaa luomaan ulkoista rauhaa.

Vuodet, jotka olen kulkenut sekä hathajoogan että kundaliinijoogan tietä ovat olleet erityisen antoisia. Kundaliinijoogassa otetaan käyttöön koko joogatieteen kapasiteetti kerralla. Se tekee siitä erityisen transformatiivista. Suosittelen sitä lämmöllä kaikille, jotka etsivät elämäänsä todellista rauhaa, tasapainoa ja onnea.

Joogakoulu Sanmayassa (maanantaisin klo 19-20.15) opettamani Stressi&Meditaatio -tunnit pohjautuvat Guru Rattanan Relax and Renew -manuaaliin. Manuaali on koottu Yogi Bhajanin opetuksista, jotka luovat mahdollisuuden nauttia elämästä täysillä, niin mentaalisesti, fyysisesti kuin henkisestikin. Harjoitukset kohottavat omaa energiaasi siten, että kapasiteetti selviytyä elämän haasteista lisääntyy.

💗 Mia

Lähde: Guru Rattana, Ph.D. (Anne Marie Maxwell). 1988. Relax and Renew with Kundalini Yoga and Meditations of Yogi Bhajan.Sunbury: Yoga Technology LLC.



perjantai 3. toukokuuta 2019

Apua stressiin -joogan menetelmiä-




Moni meistä ei osaa pysähtyä, vaikka haluaisi. Pää on täynnä ajatuksia ja tahti kova. Kaikenlaista pitäisi tehdä ja monessa olla mukana. Työn, perheen ja vapaa-ajan yhteensovittaminen ja sieltä itselle tilan löytäminen voi tuntua jopa mahdottomalta. Varsinkin naiset antavat itsestään kaiken lapsille, perheelle ja työlle. Ovat olemassa toisten ihmisten tarpeille.

Usealle meistä pysähtyminen, tyhjyys ja hiljaisuus saattavat olla jopa ahdistavilta tuntuvia. Olemme niin kaukana itsestämme ettemme edes osaa olla pysähtyneessä hiljaisuudessa. On pakko mennä ja tehdä. Kadotamme itsemme tekemiseen emmekä enää itsekään huomaa, mitä oikeasti tarvitsemme. Kunnes elämä pysäytttää, tavalla tai toisella.

Oma kokemukseni kuitenkin on, että moni meistä kaipaisi elämäänsä enemmän rentoutta, vapautta, tilaa ja aikaa. Sellaista stressitöntä ja leppoisaa eloa. Sellaista, jossa voi hengittää rauhassa ja nauraa! Mutta ei oikein tiedä miten. Ja sinne löytäminen voikin yksin olla vaikeaa ja monesti jopa mahdoton tehtävä. Siksi on hyödyllistä löytää menetelmiä stressin purkamiseen, rentoutumiseen ja paalutumiseen. 

Tässä muutamia vinkkejä:


           1. MUISTA HENGITTÄÄ

Tule tietoiseksi siitä, että hengitys tapahtuu sinussa. Opettele hengittämään syviä, pitkiä hengityksiä, jotka kulkevat sisäänhengityksellä vatsanpohjasta ylös kylkiin, rintakehään ja solisluille saakka. Uloshengityksellä päästätä irti, hellität. Kokeile ottaa viisi syvää pitkää hengitystä! Älä kiirehdi.


2. OPI RENTOUTUMAAN

Löydä sinulle mahdollisimman mukava asento ja päästä keho rennoksi. Huomaa, mitkä kohdat ovat kireitä. Jännitä tietoisesti kehoa, purista jokaista kohtaa ja sitten päästä ihan rennoksi. Opi huomaamaan mikä ero on jännittyneellä ja rentoutuneella keholla. Anna mielen vaeltaa ja sekin rentoutuu. Opi rentoutumaan TIETOISESTI, se on eri asia kuin nukahtaa.


3. VENYTTELE KEHOA

Tee pitkiä syviä venytyksiä. Viivy asennoissa ja hengitä syvään. Vie kudoksiin tilaa ja anna kehon venyä.


4. OLE HILJAA

Opettele olemaan hiljaa. OLE itsesi kanssa hiljaa tekemättä mitään. Havainnoi mitä sinussa tapahtuu. (Hiljaa oleminen näpräämättä kännykää tai kynsiä tai hiuksia tai muuta vastaavaa voi olla todella haastavaa! 😁 )


5. PÄÄSTÄ IRTI AJATUKSISTA

Mielen tehtävä on tuottaa koko ajan uusia ajatuksia. Ajatuksia tulee noin 1000 sekunnissa ja vaikka suurin osa niistä on tiedostamattomia, on pää koko ajan täynnä erilaisia ajatuksia. Katso ajatuksia. Kuuntele niitä. Huomaa millaisia ajatuksia päässä on. Vie kaikki huomio ajatuksiin. Ja sitten päästä irti. Anna niiden mennä ja siirrä huomio hengitykseen. Ajatukset muuttuvat koko ajan ja pidä virta vapaana huomioimalla hengitystä. Ja aina kun takerrut johonkin, palautat lempeästi huomion takaisin hengitykseen. Huomaa, että et ole sama kuin ajatukset. Tuo tilaa sinun ja ajatusten väliin.


6. OLE LEMPEÄ JA ARMOLLINEN

Mihin sinulla on kiire? Anna sinulle aikaa opetella rentoutta. Ole lempeä sinulle. Ole itsesi paras ystävä. Ota toisilta ihmisiltä vastaan apua. Anna toisten koskettaa sinua. Toisen ihmisen kosketus on ravitsevaa ja hoitavaa. Hoida itseäsi.



Aloita pienestä. Älä vaadi itseltäsi liikaa. Haasta sopivasti ja anna armoa. Älä tee joogasta, rentoutumisesta tai itsesi kehittämisestä suorittamista. Se ei ole yksi vaatimus lisää itseäsi kohtaan. Kulje asteittain syvemmälle ja anna keholle aikaa sopeutua. Se ottaa aikaa. Mitä enemmän kehossa ja mielessä on kireyttä, stressiä ja jännitteitä, sitä enemmän tarvitset aikaa. Ole rehellinen. Ja lempeä. 

Sinulla, ja vain yksin sinulla, on vastuu hyvinvoinnistasi. Ota ensimmäinen askel ja hyppää! Elämä ottaa kyllä kopin! 💗

Aloitan ensi maanantaina 6.5.19 ko 19-20.15 opettamaan Joogakoulu Sanmayassa Meditaatio&Stressi -tuntia, joka on kundaliinijoogaan pohjautuva tunti, jossa opettelemme palautumisen kannalta keskeisiä asioita: syvää rentoutumista, hengittämistä, hiljaa olemista ja kehon liikkuvuutta. Harjoitukset tukevat sinua palautumaan ja rentoutumaan. Tunti sopii aloittelijoille ja pidempään harrastaneille.

Sinä olet elämäsi tärkein ihminen. Tee itsestäsi prioriteetti. OTA AIKAA SINULLE! 💗

💛 Mia

tiistai 19. helmikuuta 2019

Hengitys voi muuttaa elämäsi!


Miksi hengitys on niin tärkeää?

Tässä kirjoituksessa muutama ajatus siitä, mitä on joogasta tuttu pranayama ja miksi se on niin tärkeää. 

MITÄ ON PRANAYAMA?

Pranayama on yksi kahdeksanosaisen joogan osa, joka liittyy keskeisesti hengitykseen. Pranayaman voidaan sanoa olevan hengityksen tiedettä. Pranayama tekniikoiden avulla ohjaillaan pranan eli elämänvoiman liikettä. Pranayama tekniikoita on paljon, ja riippuen joogaperinteestä niiden harjoittamisessa painotetaan hieman eri asioita. Oman tarkasteluni pohjana on T.K.V. Desikackarin pranayamaoppi sekä Arvo Tavin opetus ja lisäksi kundaliinijoogan ja Yogi Bhajanin painotus pranayamatekniikoissa.

Pranayama ei ole ihan pikkujuttu, minkä huomaa jo jos lähtee liikkeelle sanan merkityksestä. Aloitetaan siitä. Sana PRANAYAMA muodostuu sanoista PRANA, joka tarkoittaa elämänvoimaa ja PRAN, joka tarkoittaa ensimmäistä muotoa tai yksikköä, AYAM tarkoittaa laajenemista. Eli pranayamatekniikat liittyvät kutakuinkin johonkin sen suuntaiseen, että niiden avulla voimme laajentaa tuota alkuenergian siementä! Sanotaan että hienovarainen muutos tässä pienessä siemenessä voi muuttaa koko Universumin. Aika paljon sanottu!! :D

Hengitys ja pranayama ei siis ole ihan pieni juttu!


HENGITYSHARJOITUSTEN VAIKUTUKSISTA

Pranayama harjoituksilla voidaan vaikuttaa terveyteen, tietoisuuteen ja tunteisiin. Mieli seuraa aina hengitystä, ja mielen hallinnan avain löytyy näin ollen sekin hengityksestä. Hengitys on aina läsnä, ja aina täydellisen totuudellinen. Hengitys ei koskaan valehtele.

Hengitys vaikuttaa ihmisessä eri tasoilla. Fyysisesti se vaikuttaa mm. stressiin, lihaksiin ja keuhkojen kapasiteettiin. Silloin kun hengitys on arvaamatonta, katkonaista ja nopeaa kehoon seuraa stressitila, krooninen jännitys ja heikko hermosto, mikä edelleen lisää stressiä ja vähitellen seurauksena on fyysisen kehon sairastuminen. 

Emotionaalisesti tunteet liittyvät keskeisesti pallealihakseen, joka on tärkein hengityslihas. Kaikki tunteet jäävät lihasmuistiin ja hengityksellä näitä voidaan vapauttaa ja rentouttaa. Hengitys tuo tilaa kehoon ja herkkyys kehossa lisääntyy. 

Hengityksellä voidaan vaikuttaa myös vitaalisuuteen lisäämällä pranan virtausta kehossa. Emotionaalisen ja fyysisen kehon terveys, hyvinvointi ja vahvuus luovat pohjan turvallisuuden tunteelle, jonka kautta toisten ihmisten kohtaaminen henlpottuu ja haasteet suhteessa itseen ja toisiin tulevat entistä paremmin kannatelluiksi. 

Tästä kaikesta syntyy syvä yhteys itseen.

Hengityksen harjoittaminen voi olla vaikuttavin harjoitus, mitä voit tehdä tietoisuuden, terveyden, hyvinvoinnin ja yhteyden lisäämiseksi.


SYVÄ JOOGAHENGITYS

Syvä joogahengitys on kolmiosaista hengitystä, jossa ilma kulkee vatsaan, kylkiin, rintakehään ja solisluiden alueelle. Hengitys kulkee alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Uloshengitys on sisäänhengitystä pidempi. Tietoisuus omasta luonnollisesta hengityksestä on pohja syvän hengityksen löytämiselle. Tätä voi harjoittaa vaikka kotona sängyllä maaten antaen ensin ilman täyttää keuhkojen alaosa siten, että alavatsa pullistuu sisäänhengityksellä ja sieltä sisäänhengitys laajentaa edelleen kylkiä, rintakehää ja lopuksi solisluiden alueen. Voit laittaa kädet vatsalle ja rintakehälle huomataksesi hengityksen liikkeen. Uloshengitys tapahtuu luonnollisesti kulkien samaa reittiä takaisin solisluista vatsalle. Kokeile! 

Joogahengityksen hyötyjä:

-rentouttaa, rauhoittaa ja vaikuttaa parasympaattiseen hermostoon
-lisää elämänenergian virtausta
-puhdistaa keuhkoja myrkyistä
-stimuloi aivokemiaa (vaikuttaa mm. uneen ja masennukseen)
-stimuloi selkäydinnesteen virtausta
-vaikuttaa stressin hallintaan ja kokemiseen
-nostaa kehon pH-arvoa
-energisoi, vitalisoi
-aktivoi ja puhdistaa hermokanavia
-tukee emotionaalista ja psyykkistä terveyttä
-vaikuttaa kivun kokemiseen
-lisää kapasiteettia selviytyä haastavista vaiheista elämässä


APUA HARJOITTELUUN?

Kevään hengitystyöpajoihin on vielä tilaa, joten ilmoittaudu nyt mukaan! Työpajat perustuvat kundaliinijoogan pranayamaharjoituksiin ja meditaatioihin mutta kokemus kundaliinijoogasta ei ole tarpeen. Ensimmäinen sopii myös aloittelijoille ja suosittelen sitä ennen seuraavia koska työpajojen sisältö limittyy yhteen. 


Löydä hengityksesi SU 24.2. klo 12-14 
Puhdistava hengitys SU 24.3. klo 12-14  
Energisoiva hengitys LA 11.5. klo 12-14


Hinta: 35e / kerta tai 90e kaikki kolme yhteensä
Paikka: Joogakoulu Sanmaya, Vapaudentie 28, 60100 Seinäjoki

Lisätiedot: www.miaulvila.com 

Ilmoittautuminen: miaulvila@gmail.com


tiistai 27. marraskuuta 2018

Mitä se on kun olen rehellinen itselleni siitä, mitä minussa tapahtuu?


Onko rehellisyys sitä, että laukaisen mielipiteeni suoraan maaliin?


Tapasin viikonloppuna hyvää ystävääni ja kävimme saunan lauteilla ”kenen kanssa olisit” -kyselyleikkiä. Järjestelimme miehiä paremmuus ja ällöttävyys järjestykseen. Timo Soini vai Donald Trump oli aika paha. En enää muista kumman kanssa mielummin olisin. Ehkä kuitenkin Timon... Jäin miettimään miksi? Mikä Timossa tai Donaldissa sitten on se, miksi minun olisi vaikea valita heistä kumpaakaan? Heijastaako jokin heissä jotain osaa minusta, johon en ehkä lainkaan ole kontaktissa? Vai voiko olla niin, että "he vain ovat ällöjä"??


Minulla on elämäni aikana ollut paljon haasteita miesten kanssa. Olen etsinyt kumppania vuosikaudet monista vastaantulevista miehistä, useista kohtaamisista, ystävistä ja tuntemattomista. Enemmän ja vähemmän kaikki toimintani ja toiveeni ovat syvimmillään tähdänneet sopivan puolison löytämiseen. Mutta sopivaa kumppania ei vaan löytynyt. Usein mietin, mikä hommassani menee mönkään ja löysin erilaisia selityksiä itselleni, kuten että ”ensin minun täytyy sitä ja tätä…” tai ”eihän minulla nyt voisi olla miestä koska sitä ja tätä…Mies (Isä)-mysteerin selvittäminen vei minut tutkimaan itseäni syvästi. 

Sisimmässäni tunnistin aina vähintäänkin heiveröisen toiveen siitä, että kun tämän kiven vielä käännän, niin sitten, ehkä sitten se minulle oikea kumppani löytyy. Jokaisella henkisen kasvun kurssilla ja joogakurssilla aina ensin katsastin osallistujat, voisiko se olla hän?! Manifestoin mielessäni unelmamiehen ja löysin jokaisessa ehkä ”jotain sellaista”.

Kerta toisensa jälkeen kuitenkin olin suhteissa, jotka koin epätasavertaisiksi ja itselleni ei niin antoisiksi kuin mitä parisuhteelta halusin. Asetelma oli usein sama, pidin itseäni suhteessa henkisesti kypsempänä ja ”jouduin” ohjaamaan ja valmentamaan myös poikakaveriani, tavoitteenani saada hänestä ”pienellä säädöllä sopiva”. Silti siinä oli aina jotain, mitä en halunnut, jotain mikä tuntui siltä että tämä(kään) ei ole minua varten mutta silti toive oli niin suuri, että jokainen omalla tavallaan saattoi sopia kuvaan.

Saunanlauteilla kysyin ystävältäni, että onko nykyinen mieheni hänestä ”söpö”. Hän vastasi että ”itseasiassa ei kyllä ole”. Vastasin, että minusta hän on. Jäin tunnustelemaan hänen vastaustaan. Ensimmäinen tunne siinä oli se, että ystäväni vastaus loukkasi minua. 

Kun sitten lähdin avaamaan kokemustani syvemmälle, näin pinnan alla muuta. Minäkin olen nimittäin nähnyt nykyisen mieheni alkuhuuman jälkeen ei niin puoleensa vetävänä. Ja nyt tuntui pahalta kuulla se toisen suusta.

Minussa heräsi kiinnostus tutkia enemmän sitä, mistähän tässä mahtaa olla kysymys...


Kun minä katson sinua (yksinpeluu-asetuksen kautta) näen sinussa itseni, enkä mitään muuta. Kun katson sinun puolisoasi ja sinua, näen oman kipuni, yksinäisyyteni ja tunnen kateutta sekä huonommuutta. Minun on helpompi arvostella toista tai toisen valintaa ja sanoa, että tuossa ei ole sitä mitä minä haluan, koska se suojaa minua minussa olevalta kivulta. Kun katson miestä ja naista, paria, joissa näen jotain siitä, mikä syvimmissäni on minunkin toiveeni, tunnen usein kateutta, halveksuntaa, vähättelyä tai jotain muuta ”negatiivista” tunnetta. Miksi? Ei siksi, että toivoisin toiselle huonoa vaan siksi että jokin minun sisälläni kaipaa huomiotani

Olen opetellut näkemään pinnalla olevien tunteideni taakse, ja katsomaan mikä minussa ne herättää. Parisuhteeseen, rakkauteen, perheeseen ja siihen liittyvään onnellisuuteen ja täyttymykseen minun sisimmässäni liittyy paljon pelkoa ja kipua. Samalla kun se heijastaa yhtä elämäni suurinta toivetta, se myös nostaa pinnalle siihen liittyvän pelon, surun ja kivun. Kun jokin ulkopuolella koskettaa minussa tätä kohtaa, näen että siellä alla on minun (ja monen muun sukuni naisen) kipuni, suruni, pelkoni, toiveeni, yksinäisyyteni ja täyttämättömät tarpeeni. Siellä pohjalla on jotain mikä huutaa tulla huomatuksi.

Ystäväni jatkoi, että hän tykkää sellaisista miehistä, jotka ovat selkäsuorassa ja ”siinä omassa voimassaan”. Mietin omaa puolisoani, ja huomasin puolustavani valintaani: ”niin minäkin ja näen kumppanissani paljon potentiaalia”. Jälleen tunsin kiusaantumista ja halua puolustautua. Mistähän nyt on kysymys? 

Minäkin olen nähnyt omaa voimaansa vasta etsivät miehet epäviehättävinä, ei niin puoleensa vetävinä, luotaan työntävinä, ällöttävinä. Olen ihaillut, kunnioittanut ja kokenut puoleensa vetävinä ja "hyvännäköisinä" voimaantuneita, rohkeita miehiä. Sellaisen olen halunnut kumppanikseni. Ja sellaista etsin. Arvaa löytyikö?! :DD No ei!!


Epäviehättävyys omaa voimaansa vasta etsivissä miehissä on heijastanut pelkästään itseäni. Minun on vaikea nähdä omaa keskeneräisyyttäni, vasta omaa voimaani etsivää osaani puoleensa vetävänä, ihailtavana ja kunnioitettavana. Olen yrittänyt peittää sitä ja esittää jo voimaansa astunutta naista. Olen halunnut mieheltä henkisiä ihannemittoja, koska kuvittelin että silloin saisin sellaiset antaa itselleni. Halusin, hain ja etsin sellaista kumppania koska en halunnut nähdä, että jokainen todellinen kumppanini heijasti omaa kypsyyttäni, tai kypsymättömyyttäni.

Mies, joka ei ole omassa voimassaan, selkä suorana, avoin, herkkä, vahva ja rehellinen, on ollut kauhistus, ja juuri sellainen jota useimmat poikakavereistani ovat olleet. He ovat kaikki olleet vinksallaan johonkin suuntaan mutta kukaan ei ihan linjassa ja yhteydessä omaan voimaansa. Miten olisi voinut olla, kun en minäkään ollut? 

Kun katson nykyistä kumppaniani, näen hänessä paljon keskeneräisyyttä, sitä miten vaikeaa on olla omassa voimassa, sitä miten haparoiva kokemus omasta itsestä voi joskus olla, sitä miten helposti syvälle juurtuneet mallit pomppaavat tiukassa paikassa pintaan, sitä miten herkkyys on piilotettu syvälle valheellisen voiman alle, kovuuden alle. Näen sitä, miten paljon hän yrittää olla hyvä ihminen, hyvä mies, kumppani, ystävä, työntekijä ja isä.

Kun katson häntä, näen itseni. Ja vain itseni. Minulle hän on muukalainen. En minä häntä tunne.

Tunnen myötätuntoa häntä kohtaan. Ja itseäni kohtaan. Tunnen helpotusta itseni puolesta, koska minullekin on nyt tilaa minussa olla juuri niin vähän omassa voimassani ja juuri niin keskeneräinen kuin olen. Ja juuri niin pöljä ja hönö kuin olen. Ei minun mieheni ole henkinen opettaja (kuten vuosia yritin manifestoida :D ), hänellä on kolme ammattitutkintoa, pakettiauto ja vasara. Hän on tavallinen ja höppänä. Kun hän jännittää, hän puhuu taukoamatta ummet ja lammet omasta syntymästään lähtien. Siinä tarinassa ei ole päätä ei häntää mutta pieniä jokia sitäkin enemmän. 

Joskus minä tunnen häpeää, kun hän alkaa pulputtamaan tyhjää. Mutta se on tyhjänpuhuja minussa, joka huutaa pohjalla lupaa tulla näkyväksi ja hyväksytyksi. Se ei ole mieheni vika tai miehestäni. Se on minussa heräävä tunne, jonka alla on jotain joka haluaisi paljastua minulle. Kaikki minussa on minusta. 

Kun toinen on muukalainen, saan katsoa häntä jokaisena päivänä uutena, ihmeellisenä ihmisenä, toisena, minusta erillisenä mutta täydellisen minuna.



Onko rehellisyys sitä, että laukoo mielipiteensä suoraan maaliin? Ehkä ei. Ehkä minun mielipiteeni, silloin kun se on jollain tunteella väritettyä, on jotain sisälläni olevaa, joka kaipaa tulla nähdyksi. Ja rehellisyyttä on katsoa sitä. Paljastaa se, mikä minut saa muodostamaan mielipiteeni. Kuunnella sisintäni ennen kuin sanon. Rehellisyys on rohkeutta. Rohkeutta rakastaa sinua, minua ja häntä, ja Donaldia ja Timoa.

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Yhdeksän kuukautta valkoisessa talossa


Istun uuden, ensimmäisen yhteisen, asuntomme terassilla. On syyskuinen iltapäivä, aurinko lämmittää kasvojani ja tuuli humisee pehmeästi pihapuissa. Luonto on jo tekemässä kuolemaa. Tunnen, että edessä olevassa on paljon uutta ja samalla tunnen hämmennystä valitsemastamme asuntoalueesta. Miksi tulin tänne? Eihän tämä ole ollenkaan "mun tyyppiä". 



Asunto on keskiluokkaisen ja varakkaamman luokan uudella asuntoalueella, jossa on vieri viereen rakennettuja toinen toistaan hienompia taloja. Asuntomme on pussikadun päässä olevan pienen rivitaloyhtiön 60 neliöinen kolmio. Neliöitä on vähän mutta asunnossa on korkeutta, valkoiset seinät ja valkoinen katto tuovat kaivattua tilan tuntua pääni päälle. Katselen lähimetsän puita, pientä terassiamme ja pienen pihan kukkia, lasten riemukkaat äänet kuuluvat ympärilläni ja naapurit jutustelevat omissa pihoissaan ihan lähelläni. Mietin, miten paljon on muuttunut vain muutamassa kuukaudessa.  Samalla kun tunnen uutta raikkautta ja tilavuutta, tunnen pelkoa ja kauhistusta nopeista muutoksista. 


Edelliset kymmenen vuotta asuin tyttäreni kanssa kaksin, niistä viimeiset kuusi vuotta kaupungin vuokra-asunnossa. Viihdyin alueella hyvin. Asunto oli metsään rajoittuva ja yhtiö rauhallinen. Naapurini olivat ”ihan tavallisia” työssä käyviä tai työttömiä ihmisiä, ei mitään erityistä, tavalliset autot, tavalliset (eli melko pienet) palkat, tavalliset kodit ja meidän pihapiirissä kaikki yksinhuoltajia tai yksinäisiä naisia. Koin, että saan olla oma itseni, se mitä minä olen. Se mistä minä olen lähtenyt ja mihin minä kuulun. Työväen kansaa. Matala palkkaiset, yksinhuoltajaäidit, vuokrakodit, yksinäiset naiset… 

Takapiha oli kaunis. Vähän varjoinen eikä mitenkään erityinen mutta pidin siitä. Useampana kesänä viljelin siellä laatikoissa vihanneksia ja nautin kasvun ihmeestä. Elin omaa elämääni ja viihdyin siinä usein miten hyvin. Uskoin, että elämäntyylini tekee minusta vapaan, en kaivannut velkaa tai materiaalia ympärilleni. Viihdyin minimalistisesti ja kierrätettyjen tavaroideni ympärillä. Ja uskoin, että elämäntyylini tuo minulle onnellisuuden.

Tapailin boheemeja jännittäviä miehiä. Oli muitakin, mutta aina uudelleen "ihanat taiteilijasielut" kutsuivat luokseen. Minä olin näissä suhteissa kallio, järki ja käytännöllisyys. Minä pidin huolta arjesta ja taloudesta. (Kerran oli älykkö, hänet tilasin Makelta ihan kokeeksi. 😀 Rakastuin lukeneisuuteen ja tiedolliseen viisauteen. Todellisuudessa rakastuin tuolloin itsessäni olevaan kirjaviisaaseen. (Vaikka olihan suhteessa toki paljon muutakin.))

Edellisenä talvena oli juuri jäänyt taakse mielenkiintoinen ex-punkkari ja meneillään oli (lyhyt) Tinder-romanssi rap-artistin kanssa. Se oli viimeinen kerta kun tilasin elämääni ja parisuhteeseeni epävakautta, traumoja, turvattomuutta ja jännitystä. Kaikkea sitä, mitä isätön tytär itselleen voi toivoa. Monien kivuliaiden ja päätä seinään hakatuiden vuosien jälkeen istuin silloisen kämppikseni kanssa keittiössä ja lausuin ääneen kysymyksen: ”Mikä hitto näissä mun mieskuvioissa oikein on kun nämä asiat toistaa kerta toisensa jälkeen samaa kuviota?” Olin tehnyt aarrekarttoja, nähnyt unia ja niin edelleen tulevasta kumppanistani mutta ne eivät näyttäneet koskaan toimivan. Sitten eräänä päivänä dramaattisesti päättyneen rap-artistin tapailun jälkeen kysyin itseltäni, mitä AIKUINEN-MIA mieheltä oikein toivoo??

”Mitä aikuinen-Mia toivoo, kaipaa ja haluaa mieheltä? Mä toivon aikuista kypsää miestä. Haluan aikuisen kypsän miehen, joka on suorassa ja vakaa, vakaasti omassa voimassaan. Kaipaan mieheltä kunnioitusta, arvostusta, ihailua, rakastamista, antautumista, kykyä katsoa rehellisesti asioita ja puhua niistä avoimesti. Olla rehellinen. Mä haluan olla miehelle jumalatar, nainen, ihailun ja jumaloinnin kohde, rakastettu. Haluan että mies näyttää rohkeasti sen, että mä olen sille tärkeä. Se on valmis panostamaan muhun. Haluan, että mies seisoo omilla jaloillaan, tekee omia juttujaan, sitoutuu ensisijaisesti omaan matkaansa ja samanaikaisesti jakaa tuota matkaansa, elämäänsä ja itseään mun kanssa. Toivon ja kaipaan mieheltä vahvuutta ja voimaa, ”maata”, miehisyyttä, herkkyyttä ja hellyyttä, vahvuutta kannatella mun naiseutta. Sitä, että mies arvostaa ja ihailee mun ainutlaatuisuutta. Yhdessä kasvamista, keskeneräisyyttä ja kiinnostusta kasvaa yhdessä. Tutkia elämää. Haluan, että mies on kiinnostunut katsomaan laajasti ja näkee elämän laajemmin kuin vain omien traumojensa kautta. Kaipaan mieheltä eheyttäviä kokemuksia ja luottamusta ja luotettavuutta. Avaruutta, keskustelukykyä. Kaipaan sitä, että mies pitää huolta, ottaa ja kantaa vastuun itsestään ja perheestään. Haluan, että mies tulee taloudellisesti toimeen omillaan, hänellä on rohkeita mielipiteitä ja hän uskaltaa ilmaista ne. Hän on itsenäinen ja valovoimainen. Hän on kiinnostunut elämästä ja itsestään. Sellaista mä haluan mieheltä.” 
Päiväkirja 17.2.2017


💛💛💛

Reilun viikon päästä istun paikallisessa pizzeriassa lounastreffeillä naapuriasuntoani korjaavan remonttimiehen kanssa. Hänen silmissään on outo hehku, joka saa minut toimimaan erikoisella tavalla. Fyysinen vetovoima häntä kohtaan on valtava ja rikkoo kaikki tavanomaiset lokeroni. Mies puhuu paljon, todella paljon. Mutta ei sanaakaan kirjatietoa. Hän ei ole missään mielessä boheemi, eikä intellektuelli. Ei mitään, mikä sanoissa tai kuvissa saisi minut hehkumaan tai mitään mikä tekisi minuun tietämisellä vaikutuksen. Itseasiassa hänen juttunsa kuulostavat vähän hassuilta, tyhmiltäkin joku osa minua sanoo. Silti en saa häntä mielestäni. Joka kerta kun katson hänen silmiään jotain minussa sulaa. Lyhyessä ajassa hän antaa minulle kaiken sen, mitä olin toivonut mieheltä. Hän on rehellinen, aito, turvallinen ja luotettava. Hän ihailee minua ja pitää minua kuin kukkaa kämmenellään. Hän saa femiinin minussa syttymään, ja huomaan miten aiemmissa suhteissani tälle osalla minua ei ole ollut tilaa. No nyt on.

Toukokuun lopussa huomaan olevani raskaana. Kymmenen vuoden takainen etiäiseni tämän vuoden aikana synnyttämästäni poikavauvasta näyttää käyvän (sittenkin) toteen. Elämä alkaa tapahtua sellaisella vauhdilla, että välillä olen pyllähtää pyllylleni itsekin. Raskaus laittaa sisimpäni täyteen myllytykseen ja käyn läpi syviä haavoja ja traumojani liittyen omaan isäsuhteeseeni ja suhteeseeni mieheen.

Unelmalta tuntunut uusi kumppani alkaakin tuntua nopeasti vastenmieliseltä ja etäiseltä. Heijastan häneen kaikki odotukset isääni kohtaan, pettymykset, vihan ja katkeruuden. En kestä hänessä pienintäkään inhimillisyyden piirrettä vaan odotan hänen täyttävän kaikki odotukseni ja olevan juuri sellainen kuin haluan. En kestä hänen keskeneräisyyttään, en tyhmiä lauseita, en impulsiivisia reaktioita, en edes kosketusta. Kaikki hänessä tuntuu yhtäkkiä täysin väärältä ja nurinkuriselta. 

Yhteyteni kohdussani kasvavaan poikalapseen tuntuu hämmentävältä, vieraalta ja pelottavalta. Tunnen syyllisyyttä siitä, etten tunnu osaavan rakastaa vauvaa, vain koska se on miespuolinen. Tunnen kantavani isääni kohdussani ja kaikki isän minuun jättämä kipu nousee ryöppyinä kokemukseeni. Kumppanistani tulee sylkykuppini ja pikku-Mia pääsee mittaamaan paljonko tämä ”isä” kestää, ennen kuin lähtee ja hylkää minut. Ohjatulla tuella sukella noihin kokemuksiini ja raskauden edetessä tunnen yhä syvemmin sulautuvani kohdussa kasvavaan poikalapseeni. 



Suhde vauvaan eheyttää ja uudistaa suhteeni mieheen, ja suhteeni isääni. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen sydämessäni tehneeni rauhan isän kanssa. Vihdoin 34-vuotiaana olen tehnyt rauhan isäni kanssa.

Suhde mieheeni on silti edelleen ehkä vaikein ihmissuhteeni. Hän on niin lähellä ja isä-asia niin haastava. Minun on vaikeaa pysyä keskuksessani tässä läheisessä suhteessa, toimin tiedostamattomilla toimintakaavoillani ja löydän itseni paikoista, minne en edes huomannut menneeni. Huomaan, että kun katson kumppaniani, katson unelmien isääni. Miestä, jollaisen isän minä olisin itselleni halunnut. 

Kaipaan itseäni ja naisellista vahvuuttani, jota tunsin koskettavani ennen raskautta. Matka on ollut pitkä ja olen vasta heräämässä vauvakuplasta. Onneksi miehessäni on tallella paljon sitä, mihin hänessä rakastuinkin ja puhumme niin avoimesti kuin on mahdollista asiasta ja annan asian laidan olla juuri näin. Aavistan olevani matkalla, jossa femiini ja maskuliini puoleni tekevät liiton, ja tämä on sekä välttämätön että tärkeä vaihe. Toivon, että ajan saatossa löydän siihen kohtaan, jossa miehestäni on tullut minulle tasavertainen kumppani, unelmien isän sijasta. Ja onhan se eheytyminen jo alkanut tapahtumaan, kun kerta kirjoitan tästä. Ihan kuten kaikki mikä tullessaan tietoisuuteemme on jo liikkeellä.

Tänä aamuna lähdin aikaisin koiramme kanssa juoksemaan läheiselle pururadalle. Katselin matkalla olevia hulppeita uusia isoja omakotitaloja ja aidattuja pihoja. Osassa tekonurmi sai pihan näyttämään erityisen huolitellulta mutta samalla lähes hengettömältä. Mietin lenkkejäni näillä kaduilla. Olen tuntenut häpeää itsestäni, resuisista vaatteistani, meikittömästä ulkonäöstäni, takkuisesta tukastani, halvoista kumppareistani ja merkittömistä vaatteistani. Osa minusta on huutanut päästä pois täältä, koska ympäristö on tuntunut niin pusertavalta. Kotoa lähtiessäni minulla on usein ollut tunne, että roskiakin viedäkseni täytyisi edes vilkaista peiliin. Olen tuntenut huonommuutta ja epävarmuutta. Tuntenut halua peittää itseni pukeutumalla uusiin merkkivaatteisiin ja hankkimalla uudemman hienon auton ja vauvalle hienot uudet vaunut. Osa minusta olisi halunnut olla ”kuin nuo muut”, näyttää samalta, liikkua samalla tavoin ja olla samanlainen, kokeakseni yhteenkuuluvuutta. Kokeakseni että minä olen hyvä, minä olen tarpeeksi, minä kelpaan ja että minä riitän minuna tänne missä minä elän.

Aiemmat kotini ja asuntoni olivat jollain tavoin enemmän lapsuudenkotini kaltaisia. Siellä oli tuttua ja turvallista. Siellä sain tuntea kuuluvani porukkaan tai olevani jopa parempi kuin nuo muut. Kuten lapsena opin. Joka tapauksessa kokemus minusta oli aina jotain suhteessa ympäristööni. Koin joko olevani huonompi tai parempi kuin toiset.

Juostessani kotia kohti noiden kimaltavien talojen välissä syvältä minusta nousee tunne siitä, että se, mitä minä olen ei riipu mitenkään siitä mitä ympärilläni on. Minä en ole huonompi tai parempi missään asunnossa tai asuntoalueella. Sisimpäni ei riipu seinistä tai niiden väristä. Minä ei riipu millään tavalla siitä, missä minä asun. Tunnen suurta helpotusta! 

Tuuli puhaltaa vimmatusti vasten kasvojani ja tunnen miten raskaudesta löysät ja lisääntyneet vatsamakkarani saavat kylmää villinä pyörittävästä tuulen höngästä. Nauran tuulelle. Nauran itselleni. Elämälle. Voi miten huikea on tämä matka, jonka täällä saan tehdä!! Voi miten antoisia ovat olleet nämä kuukaudet tässä ympäristössä. Enhän minä ennen, asuessani siten, kuten minun ”kuuluukin” asua, siellä missä tuntuu lapsenomaisen kodikkaalta ja turvalliselta, tiennyt, ettei sillä todellisuudessa ole mitään tekemistä minun arvoni kanssa. Tai sen kanssa mitä minä olen. Eikä sillä ole sen enempää tekemistä kenenkään toisen olemisen tai arvon kanssa.


Sydämeni on kutsunut minua eteenpäin. Valkoinen talo, valkoiset seinät ja korkea tilava katto uudella asuntoalueella jäävät pian taakse. Ei siksi, etten minä olisi ollut tarpeeksi hyvä tänne tai etten minä olisi ansainnut tällaista, vaan koska se, mitä sisimpäni, Sieluni, tuli tähän asuntoon ja aikaan kokemaan on nyt koettu. Se mitä tällä kokemuksella oli minulle opetettavana, on nyt opittu.



Näiden yhdeksän kuukauden aikana valkoisessa talossa olen tullut läpi niin monesta neulansilmästä, etten mitenkään istuessani vain reilu vusoi sitten paikallisessa pizzeriassa lounastreffeillä naapurin remppamiehen kanssa, voinut aavistaa taikka kuvitella että tänä kesäkuisena aamuna istun tässä kirjoittamassa näitä sanoja. Elämän koulu, tämä yhteinen iso leikkikenttämme, on mitä kaunein ja ihmeellisin matka


Mieleeni nousee erään ystäväni blogikirjoitus siitä, miten elämä antaa sinulle kaiken sen mistä luovut. Niin se Elämä antaa kaiken minulle myös silloin kun avaudun ottamaan vastaan sen tarjoaman runsauden. 

Annat sun olla sen arvoinen kuin sä oikeasti jo olet, olematta mitään!

On ihmeellistä ja kaunista, miten polkumme kulkevat omia teitään, välillä ne risteytyvät ja välillä ne kulkevat vastakkain. Jokaiselle ihan sataprosenttisen varmasti, elämä tuo juuri sitä, mikä on sinun ainutlaatuisuutesi ja matkasi kannalta sinulle olennaista. Se ei ole sama kuin tuolla jollain toisella, eikä se ole edes sama kuin sinulla ennen on ollut. Se, mikä sinulle on juuri nyt, muuttuu koko ajan. 

Ainoa, mitä me voimme tehdä, on pysyä hereillä. Tukea tätä fyysistä tyyppiä, joka minun tapauksessa on ristitty Miaksi, tukea sitä pysymään hereillä elämälle, pysymään hereillä sisimmälleen, Sielulleen. Sille jumaluuden kirkkaalle säikeelle, joka on osa tätä Mia-kokonaisuutta ja osa koko Universumia. Nähdäkseen kaiken sen viisauden, mikä tässä kaikessa on. 

Valkoinen talo ei ollut sattuma. Eikä naapurin kylppäriremontti. 

Elämäni miehet 💖


maanantai 9. huhtikuuta 2018

"You're a single Player" - sun elämässä on kysymys vain susta!


Koitan kirjoittaa blogitekstiä, josta ei tule koskaan valmista. Menossa on varmasti sadas hahmotelma, joka tämäkin jäänee jälleen tietokoneen pöytälaatikkoon. Ihmettelen mikä tässä mättää mutta en tajua odottavani itseltäni tässä jälleen liikaa. En kirjoita ja julkaise, koska se taso, jota tavoittelen ei mielestäni täyty. Niinpä jätän kirjoittamatta kokonaan ja kerään alkioita koneelle toinen toisensa perään. Harmittaa kun sanani jäävät sanomatta koska en riitä itselleni niiden ilmaisemisessa.




Hmm… Viime aikoina olen pohtinut sitä, että olen jotenkin hirvittävän kyllästynyt elämään ”paussilla”, ottamaan lepoa ja kulkemaan ”sivuvaunussa”. Mitähän jos alkaisin elämään omaa elämääni? Ottamaan vastuuta enemmän itsestäni? Mitähän jos alkaisin aikuistumaan? Muistan sanoneeni jsokus etten minä koskaan tule aikuiseksi. Sellaiseksi aikuiseksi joka on jähmeä ja tylsä, niinpä jään nuoreksi koko iäksieni. Entä jos olen ymmärtänyt aikuisuuden väärin? Huomaan että joku mussa on alkanut kokemaan suuresti kyllästymistä siihen osaan, joka haluaa tehdä mahdollisimman vähän töitä, elää mahdollisimman helposti ja mukavasti ja joka odottaa (ja saa) erityiskohtelua. Mä olen kyllästynyt downshiftaamaan!!

Millaista olisi jos tekisin töitä niin paljon kuin jaksan? Millaista olisi jos antautuisin unelmilleni ja antaisin sille kaiken energiani ja kaiken potenttiaalini? Mä oon ajatellut, että mä en ole tullut tänne tekemään töitä ja mä en jaksa tehdä töitä viittä päivää viikossa, niin kuin ihmiset yleensä. Mutta mitä ihmettä, onko totta? Onko se asia noin? Nimittäin sen kirjoittaminenkin nostattaa jo sisälläni jotain. Koska samanaikaisesti kun väitän etten ole tullut tänne tekemään töitä, etten jaksa ja niin edelleen, TIEDÄN että jaksan tehdä paljon enemmän. Energia ei lopu koskaan! 

Olen tehnyt asioita jotenkin erilailla, vastustanut tekemistä ja samalla tehnyt paljon kaikenlaista mutta en JUURI sitä mistä UNELMOIN. Olen yrittänyt tehdä kaikkea ja sinä sivussa vähän sitä mitä haluan tehdä. Odottanut sopivaa aikaa alkaa elämään omantyylistä elämääni ja antamaan energiaani enemmän unelmilleni. Mutta uskomukseni jatkuvasti olkapääntakana vaanivasta burnoutista pitää kokoajan niskavilloistani kiinni. Tänä vuonna sain lisäksi tähän vielä vauvan, vaatimukseni ja odotukseni itsestäni lisääntyivät äitinä, ja nekin tekevät tekemisestäni raskasta. Ja ylimitoitetut odotukset ja vaateet jos jotkin, aiheuttavat loppuun palamista. Se, että tekemiseni ja toiveeni ja tarpeeni ovat ristiriidassa, synnyttää jatkuvaa kitkaa sisälleni, ja se uuvuttaa. 

En usko, että 100% antautuminen sille, MITÄ tekee uuvuttaa. Päinvastoin. No, miten sitten löytäisin tuolle tielle? Sille energisoivalle antautumisen tielle? No, en tiedä. 

Jos tietäisin olisin siellä jo. Mutta aavistan että juuri sillä: Antautumalla sille etten osaa enkä tiedä. Ja teen silti sitä mikä innostaa.

💛

Avasin viime viikolla joogakoulun neljän upean naisen yhtiökumppanina. Nettisivuja perustettaessa kirjoitin kuvausta itsestäni jooganopettajana. Kirjoitin kolme versiota ennen kuin sivut julkaistiin. 

Ensimmäisellä kerralla kerroin, miten onnellista ja tasapainoista elämäni joogina on. Miten paljon olen harjoituksesta saanut ja miten tärkeää se minulle on. Tämä on ihan totta mutta on paljon muutakin, ja sen valitsin jättää kertomatta. Antamani kuvan kiiltokuvamaisuus alkoi ällöttää ja kirjoitin uudelleen. 

Toisella kertaa kerroin, miten paljon olen oppinut joogaharjoituksen kautta ja miten edelleen opin. Kerroin harjoitukseni pyhästä luonteesta ja sisäisestä poltteesta tehdä terapeuttista joogatyötä. Tämäkin ihan totta mutta edelleen kaipasin jotain muuta. 

Halusin kertoa säröistä, virheistä, rikkinäisyydestä ja keskeneräisyydestäni. 

Kirjoitin kolmannen tekstin, jossa kerroin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, päihteiden käytöstä, suorittamisesta ja ankaruudesta itseäni kohtaan. 

Halusin paljastaa omat säröni, näyttää itsestäni koko sen kuvan, johon mahtuu yhtälailla kiiltokuvien onnellisuus, tasapaino, epätäydellisen täydellisyys kuin tumman puhuvat tunteet, harmaus ja rapakko. Sitä mun elämä jooganopettajana oikeasti on ja on ollut. Se on mun polkuni, jonka olen kulkenut tänne. Ja sitä polkua kuljen edelleen. 

💛

Tämä on ensimmäinen kerta kun elämässäni oikeasti julkisesti kerron elämäni ”suurimmista virheistä”. Olen niistä puhunut ennenkin, ja paljon. Silloin puhuin ja kerroin, koska tarvitsin toisten hyväksyntää ja myötätuntoa. Sitä kautta opin löytämään sitä vähitellen myös itseäni kohtaan. Sitten tuli aika, jolloin en puhunut menneistä kenellekään. En enää tarvinnut kenenkään hyväksyntää, olin hyväksynyt itse itseni. Enkä halunnut tulla määritellyksi menneiden asioiden kautta. 

Aloin rakentamaan uudenlaista minäkuvaa. Samalla tein isoa etäisyyttä siihen, mitä olin ollut ja minä olin itseäni pitänyt. Tarvitsin sitä. Kun sitten luin viimeviikolla paikallislehdestä päihdetaustani, ensimmäinen tunne oli häpeä. Sitten tuli pelko siitä, mitä muut ajattelee, mitä äiti ajattelee tai äidin työkaverit. Sitten muistin, miksi olin asiasta kertonut. Minähän halusin paljastaa omat säröni kutsuna toisille paljastamaan itsensä. 

Ei ole virhe tehdä ”virheitä”, niiden ei tarvitse määrittää tätä hetkeä. Me ei olla kenellekään mitään velkaa. Minä en ole minulle velkaa, enkä elämälle. Elämä ei odota minulta mitään. Mutta elämiseen kuuluvat haavat, ja ihminen on haavoittuvainen. 

On tärkeää antaa haavojensa näkyä, ja pyytää niihin laastaria silloin kun sitä tarvitsee. Antaa haavojen kuivua kun niitä ei enää tarvitse ja antaa rupien tippua haavoista kun on sen aikan tullut. Tulee päivä, jolloin kipeinkin haavasi on vain haalea jälki tarinassasi. Voit nähdä sen, ja joskus joku muukin näkee sen, voit kertoa siitä ja koskettaa sitä, mutta sinun ei tarvitse hävetä sitä. Ei koskaan. Jokainen haavasi arpi on sinussa, koska niin on tarkoitettu olevan. Ei siksi että teit jonkun virheen. Et ole tehnyt virhettä, koska virheitä ei ole olemassa. Se on mielesi luoma harha siitä, että sinun pitäisi olla jotain muuta kuin olet, jossain muualla kuin jo olet. Sinä olet juuri oikeanlaisena oikeassa paikassa, ihan joka hetki.

Jos elämässäsi toistuu jokin asia, mitä pidät virheenä tai mistä et pidä ja kysyt itseltäsi ”miksi miksi, tämä on tässä taas? Miksi minulle käy näin? Miksi löydän itseni aina tästä? Miksi minua kohdellaan näin?” Koita kääntää kysymys itseesi: Mikä sinussa kutsuu tätä tapahtumaa luoksesi? Mitä se haluaa sinulle opettaa tai paljastaa? Koska kaikki, mitä sinun elämässäsi tapahtuu, tapahtuu sinun kokemuksessasi. Kaikessa on kysymys vain ja ainoastaan sinusta

Koska täällä ei perimmiltään ole mitään muuta kuin sinä. Sinä yksin olet vastuussa kaikesta elämässäsi. Ei ole mitään muuta. Eräs opettajani sanoo: ”You’re a single player. Everyone is.” 

Moni henkinen opetus kertoo siitä, että täällä ei ole erillisyyttä, on vain Yksi. Ja se Yksi olet Sinä. Ja Minä. Sitä on mahdotonta ymmärtää. Ja niin se onkin, sitä ei voi ymmärtää. Sen voi vain kokea. Huomaat kyllä, kun se aukeaa sinulle. Siihen asti voi onneksi lohduttautua luottamaan. 

Jokainen päivä ja jokainen kokemuksemme on omaa elämämme peliä. Minua ajatus ykseydestä kiehtoo, joinakin arvokkaina hetkinä saan kokeakin sitä. Ne hetket kantavat vaikeuksien yli. Kun huomaan lähteväni siihen, että etsin syytä kurjuudelleni ja pahalle mielelleni toisista, koitan muistaa kääntyä itseeni. 

💛

Minua auttaa pysähtyä hetkeksi istumaan ja tehdä sitä säännöllisesti. Se auttaa minua palaamaan aina uudelleen omaan keskukseeni. Toinen minkä olen huomannut auttavan minua, on haavoittuvuuteni ja tarpeideni paljastaminen kaikista lähimmille ihmisilleni, puolisolleni ja rakkaalle 11-vuotiaalle tyttärelleni. 


Tänäkin aamuna kun pitkästä aikaa katkesi kypsyyteni pullon kaula ja kuulin itseni huutavan lapselleni, että ”tämä mun huutaminen on ihan idioottimaista mutta plaaplaaplaa….” en voinut lopulta kuin nauraa itselleni. Ja ennen kuin pääsin "lopulta nauraa" -kohtaan, kävin läpi häpeän, syyllisyyden ja voimattomuuden tunteita. '

Mistä siinä on kysymys? Siitä, että jokin minussa ei ollut linjassa totuuden kanssa. Ja se epäsuoruus kerää mun sisälle ristiriitaa, joka synnyttää kitkaa, joka vie mun voimat ja lopulta jossain kohtaa katkeaa. Ja kun se katkeaa, se on totta. Silloin on totta se, että mä en pysty yhtään parempaan, en yhtään enempään. Mä en ole mitään muuta kuin tälläinen kuin olen. Ja tänään repesi hermo. 

Toinen vastaava asia oli kun ystäväni lupautui tekemään erään tärkeän palveluksen ja kertoi, että voin korvata siitä, mitä haluan, jos haluan. Lähdin kiemurtelemaan mielessäni, että "himpskatti soikoon, rahat on loppu…" Jatkoin kiemurtelemista sinne saakka, että päättelin 100 euroa olevan minimi korvaus ja suunnittelin miten sen hankkisin, laittaisin kuoreen ja antaisin sen tyytyväistä ja kiitollista esittäen. 

Mutta se ei tuntunut oikealta. Jos olin rehellinen, niin viherkasvi ja itseleipomani sämpylät tuntuisivat totuudenmukaisilta. Mutta mussa oli osa, joka kovasti väitti sen olevan liian vähän. Nyt kun olen antanut tälle asialla tilaa, huomaankin että innostun tarvikepaketin tekemisestä ystävälleni. Mietin mistä hän tykkää ja mitä kassiin laittaisin. Oon mielissäni, että keksin tälläista, se tuntuu paljon henkilökohtaisemmalta ja lämpimämmältä antaa kuin 100euroa kirjekuoressa. Enkä enää tunne häpeää siitä, että minulla ei ole seteleitä niin paljon, että se tuntuisi riittävältä korvaukselta minulle hyvin merkittävään palvelukseen. Ja se on totta. 

Se on totta mulle. Ja uskon, että kun se on totta mulle, se tuntuu aidolta myös saajasta. Satanen kuoressa olisi paperilappu kuoressa, tyhjä ja katteeton. Kun ei tässä ole rahastakaan kysymys. Mutta raha on tullut mulle opettamaan. Ja nyt se opettaa mulle totuutta, sitä mikä mulle on totta ja rehellisestä. Se opettaa mulle aikuisuutta. Vastuunottamista siitä missä minä olen. 

💛

Koko tässä hommassa nimeltä Elämä on aika yksinkertaisista asioista kysymys. Totuudellisuudesta. Sun elämästä, kokemuksesta, sun ruumista, mielestä ja sun ajatuksista. Anna niiden säihkyä! Paljasta itsesi, ennenkaikkea itsellesi. Ole totta sulle. Luota suhun! Selvitä tärkein ihmissuhteesi, suhteesi sun omaan kauniiseen rikkinäiseen sydämeesi. Sä olet sen arvoinen, ainutlaatuinen juuri itsenäsi.

💛Mia💛

Onnen ja Runsauden Joogaa

"Maapallo laulaa vihreää ja kultaista laulua huimaaviin taivaisiin ja taivas säteilee takaisin valaisevan vastauksensa, jo...